Jos haluaa rannalle, aurinkoon ja lämpöön kannattaa lähteä Goalle. Tähän aikaan vuodesta Goalla on yli +30 lämmintä ja Arabian meri vähintään +25 lämmin ja lämpenee koko ajan.
Olimme 14 vuotta sitten Pohjois-Goassa. Emme yleensä mene samaan kaukolomakohteeseen uudestaan, mutta nyt päätimme lähteä katsomaan, miltä Goa näyttää 14 vuoden jälkeen.
Hotellimme Villa Bomfim oli laajentunut 35 huoneen hotelliksi.
Pyhä lehmä.
Paikka oli aivan valtavasti muuttunut, vieri viereen oli rakennettu taloja; ravintoloita ja myymälöitä. Rannalle oli tullut ravintoloita ja aurinkotuoleja sekä vesiurheilu juttuja.
Lehmiä ei enää ollut niin paljon kuin aiemmin. Kaupustelijoita taas kävi koko ajan. Myynnissä oli huiveja, peittoja, hedelmiä, paitoja, koruja ym. rihkamaa. Kauppiaat ovat todella taitavia.
Intialaiset ovat erittäin ystävällisiä ja kauppiaina sitkeitä. Kaupankäynti sujuu niin, että myyjä kertoo ensin oman ”ideansa” hinnasta esimerkiksi 1000 rupiaa. Sitten ostajan pitää tehdä vastatarjous esimerkiksi 100 rupiaa. Siitä sitten alkaa keskustelu hinnasta, yleensä vähintään puolet hinnasta saa pois. Rannalla on vaikea päästä sellaisesta kauppiaasta eroon, jonka kanssa alkaa keskustelun ja jos siitä eroon pääsee, tulee jo seuraava tilalle. Kaupoissa kun jätin viimeisen tarjoukseni ja se ei mennyt läpi, lähdin pois ja yleensä kävi niin, että myyjä tuli perässä ja sanoi okei ja kaupat tehtiin. Voitte kuvitella, että tällainen kaupankäynti tuntuu nopeasti raskaalta. Mitään ei voi ostaa tinkimättä.
Hedelmäkauppiaan kori oli todella painava.
"Halpa hinta, osta, sata rupiaa."
Goa on intialaisten lomakohde, joten rannalla oli paljon intialaisia. Ja suomalaisia, ravintoloissa ja rannoilla myyjät osasivat aika hyvin Suomea: ”mitä kuuluu”, ”hyvä hinta”, ”sata rupiaa”, ”halpa hinta” jne.
Hedelmät rannalla olivat tuoreita, makeita ja maukkaita; pikkubanaaneja, ananasta, kookosta, meloneita.
Rantaravintolassa päivän juomat ja välipala maksoi meiltä kolmelta noin 10 euroa (12 juomaa ja 3 leipää). Ravintolaruoat maksoivat muutaman euron annos, olut 50 senttiä puoli litraa. Litran vesipullo Goassa maksoi 15 rupiaa (noin 25 senttiä) kun Finnairin koneessa 3 dl maksoi 1 euron.
Hintataso Goassa on poskettoman edullinen.
Kaupustelijoita riittää Calanguten rannalla.
Teetimme räätälillä vaatteita ja jokunen mekko ja peitto tuli hankituksi.
Taitava tanssija hotellimme ravintolassa.
Goalla on erittäin likaista ja sotkuista. Monsuunin vuoksi uudetkin talot näyttävät heti vanhoilta. Roskia riittää kadunvarsilla, mutta yllättävän vähän pahoja hajuja oli.
Pihan perälle meno jännitti, mutta onneksi 14 vuoden takaiset reiät vessan lattioissa olivat vaihtuneet wc-istuimiin.
Rahaa hankittiin myös esityksillä ja muutama kerjäläinenkin oli rannalla.
Calanguten pääkadulla.
Käärmeenlumoajat olivat lähes kadonneet, näimme vain tämän.
Teimme päiväretken Dudhsagarin vesiputoukselle, jossa ajoimme jeepillä erittäin kuoppaista tietä. Näimme apinoita, ratsastimme norsulla ja uimme vesiputouksen alla.
Dudshsagarin vesipuotouksella uimassa.
Vesiputousretkellä pääsi myös ratsastamaan norsulla. Goalla on vain noin 15 norsua, joista kaksi oli täällä.
Anjunan markkinat olivat kasvaneet valtavasti, kojuja oli varmaan satoja.
Samoja tuotteita, joita meille oli jo rannalla kaupusteltu.
Puuesineitä oli enää vähän myynnissä, pääpaino kangastuotteilla.
Anjunan markkinoilla mausteita.
Vältyimme vatsataudeilta, mutta käytimme kyllä paljon käsidesinfiointia ja hieman valkkasimme mitä syömme.
Kotiinpaluu on aina ihana, täällä Suomessa on niin rauhallista ja siistiä.
EDIT: Lue lisää Intian matkoista Mahlbergien blogista.
Olimme 14 vuotta sitten Pohjois-Goassa. Emme yleensä mene samaan kaukolomakohteeseen uudestaan, mutta nyt päätimme lähteä katsomaan, miltä Goa näyttää 14 vuoden jälkeen.
Hotellimme Villa Bomfim oli laajentunut 35 huoneen hotelliksi.
Paikka oli aivan valtavasti muuttunut, vieri viereen oli rakennettu taloja; ravintoloita ja myymälöitä. Rannalle oli tullut ravintoloita ja aurinkotuoleja sekä vesiurheilu juttuja.
Lehmiä ei enää ollut niin paljon kuin aiemmin. Kaupustelijoita taas kävi koko ajan. Myynnissä oli huiveja, peittoja, hedelmiä, paitoja, koruja ym. rihkamaa. Kauppiaat ovat todella taitavia.
Intialaiset ovat erittäin ystävällisiä ja kauppiaina sitkeitä. Kaupankäynti sujuu niin, että myyjä kertoo ensin oman ”ideansa” hinnasta esimerkiksi 1000 rupiaa. Sitten ostajan pitää tehdä vastatarjous esimerkiksi 100 rupiaa. Siitä sitten alkaa keskustelu hinnasta, yleensä vähintään puolet hinnasta saa pois. Rannalla on vaikea päästä sellaisesta kauppiaasta eroon, jonka kanssa alkaa keskustelun ja jos siitä eroon pääsee, tulee jo seuraava tilalle. Kaupoissa kun jätin viimeisen tarjoukseni ja se ei mennyt läpi, lähdin pois ja yleensä kävi niin, että myyjä tuli perässä ja sanoi okei ja kaupat tehtiin. Voitte kuvitella, että tällainen kaupankäynti tuntuu nopeasti raskaalta. Mitään ei voi ostaa tinkimättä.
Rahaa kannattaa vaihtaa vähän kerrallaan. 200 eurolla sai liki 12.000 rupiaa. Se on iso nippu 100 rupian seteleitä. Niitä on hankala kuljettaa, saati saada tuhlatuksi. 100 rupiaa on jo iso raha Goalla.
Goa on intialaisten lomakohde, joten rannalla oli paljon intialaisia. Ja suomalaisia, ravintoloissa ja rannoilla myyjät osasivat aika hyvin Suomea: ”mitä kuuluu”, ”hyvä hinta”, ”sata rupiaa”, ”halpa hinta” jne.
Hedelmät rannalla olivat tuoreita, makeita ja maukkaita; pikkubanaaneja, ananasta, kookosta, meloneita.
Rantaravintolassa päivän juomat ja välipala maksoi meiltä kolmelta noin 10 euroa (12 juomaa ja 3 leipää). Ravintolaruoat maksoivat muutaman euron annos, olut 50 senttiä puoli litraa. Litran vesipullo Goassa maksoi 15 rupiaa (noin 25 senttiä) kun Finnairin koneessa 3 dl maksoi 1 euron.
Hintataso Goassa on poskettoman edullinen.
Teetimme räätälillä vaatteita ja jokunen mekko ja peitto tuli hankituksi.
Goalla on erittäin likaista ja sotkuista. Monsuunin vuoksi uudetkin talot näyttävät heti vanhoilta. Roskia riittää kadunvarsilla, mutta yllättävän vähän pahoja hajuja oli.
Rahaa hankittiin myös esityksillä ja muutama kerjäläinenkin oli rannalla.
Teimme päiväretken Dudhsagarin vesiputoukselle, jossa ajoimme jeepillä erittäin kuoppaista tietä. Näimme apinoita, ratsastimme norsulla ja uimme vesiputouksen alla.
Anjunan markkinat olivat kasvaneet valtavasti, kojuja oli varmaan satoja.
Samoja tuotteita, joita meille oli jo rannalla kaupusteltu.
Anjunan markkinoilla mausteita.
Vältyimme vatsataudeilta, mutta käytimme kyllä paljon käsidesinfiointia ja hieman valkkasimme mitä syömme.
EDIT: Lue lisää Intian matkoista Mahlbergien blogista.
