Istanbul on miljoonakaupunki ja väkeä on liikkeellä aina, liikenne on aika kaoottista, torvet soi ja jalankulkijan tulee väistellä muuta liikennettä.
Ratikalla liikkuminen kannattaa. Ratikkapysäkkien lähellä olevista kioskeista voi ostaa Abkil laitteen, johon saa ladatuksi matkoja. Yksi matka maksoi 1,40 YTL. Pysäkille pääsee vain portista, jossa pitää laite laittaa lukijanappiin. Ratikat ovat täysiä, ei kannatta jäädä odottamaan väljempää vaan pakko ängetä mukaan vaan.
Tärkeimmät nähtävyydet löytyvät Sultahmet pysäkin läheisyydestä. Me oltiin heti aamu yhdeksältä jo paikalla, koska tungosta tulee näihinkin paikkoihin varmasti.
Hagia Sofia – valmistunut 537. Toimi kirkkona 500-luvulta aina 1400 luvulle saakka. Nyt museona.
Sininen moskeija – Sultan Ahmet Mosque, rakennettu 1600-luvulla Ahmed I:n toimesta. Istanbulin päämoskeija.
Grand Bazaar – Kapali Carsi - vuonna 1464 Mehmed II toimesta perustettu suuri kauppatori. Kujilla ainakin 4.000 kauppaa ja putiikkia, päivittäin alueella käy kuulemma jopa 400.000 ihmistä. Täällä piti tinkiä, ihan uuvuttavasti. Esimerkiksi nahkatakin lähtöhinta oli 1.350 YTL, maksoin siitä loppujen lopuksi 200 YTL.
Spice bazar - egyptiläinen basaari
ja tungosta riittää.
Topkapi-palatsi. Turkkilaisen keisarikunnan keskuspaikka vuosina 1465-1853.
Sultaanin haaremi.
Lautalla Uskudariin Aasian puolelle ja sieltä uudelle puolelle.
Bosporinsalmi johtaa Marmaramereltä Mustallemerelle.
Tophane – vesipiiput, lautapelit ja teekahvilat kuuluvat Istanbuliin. Tässä tarjoilija ”käynnistää” piippuamme.
Basilica Cistern – maanalaiset vesisäiliöt
Ali Muhiddin Haci Bekir – vuodesta 1777 lokumeja myynyt liike tunnetaan myös herkullisesta marsipaanistaan.
Lampaanliha oli hyvää ja edullista.
Döner kebabeja myytiin joka kulmassa ja ruoka oli edullista. Moskeijoiden lähellä olevissa ravintoloissa ei myydä alkoholia, mutta teetä juodaan paljon – erityisesti omenateehen ihastuin.
Ja vielä lankakaupoista. Ravelrystä saamieni ohjeiden mukaan löysin basaarialueelta Kurchu Han kaupan.
En ole eläissäni nähnyt niin paljon neulelankaa samalla kertaa. Mutta pettymys oli suuri kun huomasin, että langat ovat lähestulkoon kaikki akryyliä tai muuta vastaavaa tekokuitua. En ostanut mitään.
Sitten viimeisenä iltana kävelimme hotellimme lähellä sellaiseen suuntaa, jossa emme vielä olleet käyneet. Ja sieltä löytyi vierekkäin 3 lankakauppaa, mutta tietty ne olivat jo kiinni. Siispä heti aamulla suuntasimme sinne.
Langat olivat siististi hyllyissä ja sieltä löytyi ihanaa merinovillasilkkiä.
Myyjän englannin kielen taito oli todella heikko ja pitkän keskustelun jälkeen sain kilohinnan langoille, 49 YTL/kilo. No, ajattelin puoli kiloa ottaa, mutta myyjä kertoi, että kilo on minimi. No, päätin kilon ottaa, mutta myyjä selitti jotain. En ymmärtänyt, sitten hän haki paikalle nuoren miehen, joka osasi englantia ja kertoi minulle, että minierä on 50 kiloa! Siis olin tukkukaupassa. Samoin nuo 2 vierekkäistä kauppaa olivatkin tukkuliikkeitä ja multa jäi langat ostamatta. Mutta ehkä ens kevään lankareissu tehdäänkin tuonne eikä Karnalukseen – äkkiähän me kimpassa 50 kiloo ostetaan?
Istanbul wikipediassa.
