Vielä viime syksynä pelkäsin mennä hevosen karsinaan, harjata, putsata kaviot, laittaa suitset ja satuloida ja kuinka olenkaan jännittänyt ratsastamista. Tuntien jälkeen olen ollut tosi hengästynyt kun en ole muistanut hengittää oikein. Mutta pikkuhiljaa on tästä lajista tulossa mulle rakas harrastus, melkein yks viikkotunti ei enää riittäis.
Mulla on
termit ja teoria hukassa, mutta ei se haittaa. Olen saanut paljon positiivia kokemuksia
Leppävaaran ratsastuskoulun kivojen heppojen ja auttavien hoitajien avulla.
Kuvissa minä ja Belmondo (tummarautias tanskalainen puoliveriruuna). Belmondon kanssa onnistui ekat laukannostot!
