Siirryimme Ngorongoron kraaterin reunalle 2.200 metrin korkeuteen, hotellimme terassilta on kraaterin pohjaan pudotus 600 metriä.
 |
| Matka kraaterin pohjalle kesti liki tunnin, vietimme kraaterissa koko päivän. |
 |
Maasai heimolaisilla on lupa paimentaa karjaa kraaterin järvelle juomaan.
|
Ngorongoron suojelualue (8292 km2) on
muodostunut noin 2–3 miljoonaa vuotta sitten, jolloin alueen korkein tulivuori
romahti kasaan ja sen sisään muodostui valtava kattilamainen alue. Kraatterin
pohjan pinta-ala on 304 km2. Siellä elää tuhansia villieläimiä norsuista,
puhveleista ja leijonista lähtien. Kraatterin reunat nousevat
parhaimmillaan yli 2400 metrin korkeuteen. Sen pohja on 600–700 metriä alempana
ja on pääasiassa ruohosavannia. Vuoristometsät peittävät kraatterin etelä- ja
kaakkoisrinteitä. Pensas- ja puusavannit taas hallitsevat sen luoteis- ja
pohjoisrinteitä.
 |
| Matkanjohtajamme kuvasi aluetta hyvin: Afrikka pienoiskoossa, Ngorongorossa on savannit, kukkulat, järvet, metsät, suot ja eläimet. |
 |
| Vihdoinkin Big Five -bongaus kasassa (leijona, norsu, puhveli, leopardi ja sarvikuono). |
 |
| Meitä onnisti, näimme suioppohuulisarvikuonot ja jopa suht läheltä. |
 |
| On nää Maasai-pojat rohkeita kun tuovat lehmät villieläinten sekaan. Aseita ei saa olla puistoissa, Tansaniassa salametsästäjät ammutaan - lyhyt oikeuden käynti. |
 |
| Jälleen hippoja kuivalla maalla. |
 |
| Minusta tää hyeena oli ihan söötti. |
 |
| Täällä oli muitakin turisteja - tosin meidän jeeppikunta nimesi itsensä tutkimusmatkailijoiksi. Kuskit olivat koko ajan yhteydessä toisiinsa radiopuhelimilla, ja kun jotain mielenkiintoista - lähinnä leijona tai sarvikuono - bongattiin, tuli näitä jeeppejä yks kaks ihan mahoton määrä - laskimme jopa 50! |
