Kyllä meillä on kaunis maa. Vihreää, vehreää järvimaisemaa ja mertakin välillä, mikäs mun on ajellessa Espoo-Mänttä-Oulu-Espoo väliä.
Mäntässä kävimme
Gustav Serlachius museossa.
Esittelin myös Seppälän kartanon, joka oli äitini varhaislapsuuden koti. Mukana matkalla olivat tyttäreni ja siskon tyttö, joille tämän halusin näyttää. Eli heidän äidinäidinisälle on tämä kartano aikoinaan rakennettu Serlachiuksen toimesta.
Itse muistan lapsuudestani, että isoisän kartano oli todella suuri ja hänellä oli vieressä sikala joka haisi pahalle.....enää kartano ei niin suurelta tunnu ja pihamaalla on nyt ratsastustalli.
Mummin takapihalla paistoimme kesän ekat muurinpohjaletut, mansikoiden jätskin ja kermavaahdon kera tietty. Nam....herkkuja.
Oulussa juhlimme kummipoikani valmistumista diplomi-insinööriksi. Upeeta.
Aikaa jäi myös kylpemiseen
Sokos Hotelli Edenissä.
Aamupalan herkkujen jälkeen tajusin, että ois pitänyt pulahtaa Nallikarin rannasta mereen....tosin eilinen keli oli myrkyinen.
Kotimatkalla pysähdys
Pandalla, tietty kun siinä matkanvarralle sattuu olemaan ja oli auki.
Ajatus oli pysähtyä myös
Karoliinan kahvimyllyssä. Mutta se olikin muuttanut ja vaihtanut nimeä Karoliinan kahvikievariksi nelostien varteen ja en siinä vielä hoksannut pysähtyä. Mutta tänä kesänä kuitenkin tullee uus reissu siitä ohi ja silloin täytyy taas käydä syömässä maailman suurimmat voisilmäpullat.
Matkakässänä mulla oli uusi huivimalli, joka sopii tosi hyvin vironvillaan. Koska jouduin ajamaan koko matkan, ei tämä niin hyvin matkalla edistynyt, mutta kohta valmis kuitenkin. Tarkemmat tiedot sitten kun uusi Ulla on ilmestynyt.
