Kaarrokejakku Väinämöisestä

Mulla alkaa soljet kohta loppuun, toisin kuin ehkä eräällä.

Malli: 28 naisen kaarrokejakku, Moda 2/2012
Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, väri Tammi
Puikot: 3.0 mm
Menekki: 300 g

Tää on ihan yks mun suosikkilankoja. Tuulian langoissa on aivan mielettömän kauniit värisävyt. Mulla jäi kyseistä väriä reilu vyyhti yli - joten vielä saan sukatkin niistä. Ihanaa.

Mutta nyt on jo puikoilla Norosta jakku.

Tavarat järjestyksessä

Mä rakastan peltipurkkeja. Ja niitä mulla on yhdessä jos toisessa kaapissa. Jokaiselle on aina löytynyt käyttöä. Mun huoneessa on myös ihana arkku, joka on puolillaan peltirasioita -

ja juuri kun mietin, missä on kohta valmistuvaan jakkuun sopivat soljet, niin täältähän ne löytyi - "solkipeltirasiasta".

Minä ja ompelukone

Mulla on kohta kaks vuotta ollut oma huone. Siellä on kangaspuut, ompelukone ja rukki - tosin rukki muuttaa olohuoneeseen heti kun osaan sitä käyttää. Ompelukone on ollut pöydällä valmiina käyttöön koko tämän ajan, mutta ei se  vaan meikäläistä jostain syystä innosta.

 Joulun alla löysin vuosia sitten Karnaluksesta ostetun pellavakankaan palasen. Siinä luki 2 m, hinta 2.25 e +20% - ajatus oli tehdä jouluksi uus laudeliina.

No nyt mä sen sit sain aikaiseksi, siis ompelin kaks saumaa. Hieno tuli ja tietty hyvä fiilis kun sai valmista!!

Ehkä sen vois vielä silittää ;)

Vuoden 2013 käsitöistä

Näinhän se tämäkin vuosi alkoi, sukilla. Nämä sukat valmistui lähes huomaamatta kun latailin noita safarikuvia koneelle ja tein kuvakirjoja.

Lang Jawoll Magic Degrade ja Schoeller+Stahl Fortissima Socka (ashfod värjätyt). Eikä mun sukkalankavarasto ole vieläkään huventunut. Lankaa tuntuu tulevan enemmän kuin ehtii neuloa.

Sit mua taas huuteli NOROT ja nämä valmistui kahdessa päivässä!

Malli: Oma Neljän neuvon myssykkä ohjeen pohjalta. Tässä lisäyksiä 17 kertaa, helmineuleresori 10 cm ja joustin 3,5 cm (joustimen silmukat vain 55 s). Kauluri 188 s.
Lanka: Noro Kama (26% Wool, 25% Silk, 25% Alpaca, 12% Kid Mohair, 12& Angora)
Puikot: Pipo 4.0 ja 3.5 mm, kauluri 5.5. mm
Menekit: 55 g ja 155 g

Kesken ovat Malabrigo Lacesta liivi ja Louhittaren luolan Väinämöisestä jakku.....kumpikin edistyy....hitaaaaaaaaaasti.

Toi Malabrigo mulla oli matkaneuleena, ja kyllä se lähti hyvin vauhtiin lentokoneessa mutta ei sit sen jälkeen ole oikein edistynyt. Väinöisen väri TAMMI on tosi upea, ihastuin siihen heti, mutta tuossa mallissa on lyhennettyjä kerroksia, ja mä en saa niistä siistiä....siks varmaan tökkii....tehdäkö/purkaakko/antaako olla.

Kehräys ei mulla edisty omin avuin. Siihen avuksi ensiksi värttinä-kurssi, sit ystävän neuvoja ja huhtikuussa työväenopiston kurssille. Mun kehruulangat siis vielä ihan vaiheessa, mutta onhan tätä vuottakin jäljellä. Näin pakkaskeleillä eritoten villa on mahtava materiaali.

Sansibar, Tansania

Arushasta lensimme vielä Sansibarin saarelle. Hetkeksi huilimaan.

Sansibar tunnetaan maailmalla maustesaarena, salaperäisenä paikkana jossain Afrikan rannikolla. Saaren menneisyys liittyy vahvasti arabeihin, jotka 700–800-luvuilla purjehtivat kauppamatkoillaan Itä-Afrikan rannikolla. Vähitellen syntyi suahilikulttuuri, jonka loiston ajoista kertoo Sansibarin hyvin säilynyt vanhakaupunki, Stone Town. Tämän päivän Sansibar on kiehtova sekoitus nykypäivän Afrikkaa, vanhaa kulttuuria, islamia, mausteita ja silmiähivelevän kauniita hiekkarantoja. Nautimme auringosta ja merestä saaren valkoisilla hiekkarannoilla (lähde: olympia.fi). 

Retki maustefarmille.

Tää poika oli tosi akropaatti, hauskuutti meitä hakiessaan kookospähkinät.

Retki Stone Towniin, Sansibarin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde....ihan en tajunnut miks.

Tippu Tipin - orjakauppiaan - ovi

Hakaniemin halli - I miss you!

Tohtori Livingstonen talo.

Tällainen matka oli meillä joulun ja uuden vuoden tienoilla. Hieno, erilainen, elämysmatka. Matka oli kallis, mutta sisälsihän se useat lennot, hotellit, kuljetukset, oppaat. Rahaa paikanpäällä ei mennyt kuin ruokajuomiin ja muutamiin tuliaisostoksiin. Nyt olen saanut 2.700 valokuvasta jätetyksi 500, joista tullee 2 kuvakirjaa. 

Serengeti, Tansania

Serengeti (14 763 km2) on Unescon maailmanperintökohde. Täällä on aina elämää. Me yövyimme täällä 3 yötä ja rupes kyllä jo tuntuun, että nää eläimet on nyt niin nähty ja jeepeillä ajo niin  riittäis.

Hippo-pool - näiden elämää oli kiva seurata.

Tätä leopardia me seurattiin pitkään.

Hieno norsujen ohimarssi, leopardi oli ihan hievahtamatta paikallaan. Norsuthan eivät ole leopardin ruokaa, oiskohan ehkä pelkästään jo siks, että leopardi vie saaliinsa puuhun. Antiloopin voi toki nähdä roikkuvan puussa.

Vielä seurataan, mihin tää on menossa.

Ja sinne se hyppäs, koti kopjelle, kalliosaarekkeelle, jossa sillä oli pennut.

Nää kurkkii meidän huoneeseen.

Kalliotaamaanien kanssa altaalla.

Ihana aamu.

Tansanian tiet on tosi huonot. Siirtymät jeepillä 80 kilometrin tuntinopeudella oli aika karmivaa menoa, safariajot toki tehtiin rauhallisemmin. Eli onneksi meillä oli Serengetistä paluu Arushaan 13 paikkaisella pienlentokoneella. Tätä osuutta jännitin matkassa etukäteen eniten ja ei se kyllä mikään miellyttävä elämys ollut, onneksi lento kesti vain tunnin.

Tää isokone on Tansanian presidentin kone, joka lähti vähän meidän jälkeen.

Tää on meidän kone. Tämä tuli, otti meidät kyytiin, ilman mitään lähtöselvityksiä saati turvatarkastuksia, Itte huolehdittiin kassit mukaan (kovia matkalaukkuja ei voinut reissuun ottaa, ei ois tähän mahtunut eikä jeeppeihinkään hyvin). Ja sit mentiin.

Väkinäinen hymy....pelottaa!

Turva-auto/hyeena-auto ajoi "kiitoradalta" hyeenat pois.

Tältä näyttää se leopardin kopje ilmasta käsin.

Arusha jo näkyy. Mä selviän tästä!