Otan matkalle aina käsityön mukaan. Matkakässän tulee olla riittävän kevyt, jotta kulkee helposti käsimatkatavaroissa, riittoisa, jottei lopu kesken, suht helppo jottei tarvii tarkasti tutkia ohjetta. Niinpä huivi on yleensä lentomatkoilla mulla mukana. Lähinnä matkakässä edistyy lentokentillä ja -koneessa, paitsi viimeksi kun tytär kielsi kentällä neulomasta. Kukaan muu ei kuulemma tee niin, paljon soveliaampaa on selata älypuhelinta.
Niin, matkaneuleessa pitää olla puiset puikot ja aina varapuikot matkassa! Pitkillä automatkoilla suosin
Pinaattitunikan mallia. Niitä olen vissiin Suomi-Sveitsi välillä neulonut kuusi! Helppo ohje, kun valmistelee niin, että ennen matkaa neuloo kainaloihin saakka, tämän jälkeen onkin helppo tehdä tunikaa ja helppo keskeyttää nopeasti jos pitää yhtäkkiä ollakin vaikka kartturin roolissa. Pyöröpuikot on parhaat, koska niitä ei vahingossa tiputa vaikka penkin alle.
Monen monta kertaa mulla on matkaneuleena ollut
Revontuli huivi. Se toimii aina ja kulkee matkan jälkeen mukavasti neulemiitti työnä. Islannissa mulla oli mukana
Kappa. Se oli kyllä pirun tylsä neulottava ja mähän muokkasin siitä ihan omanlaisen ja se valmistuikin sit Portugalissa ja päätyi kauluriksi. Portugalissa aloitettu
Liito -huivi on nyt mun UFO listalla. Mulla on todella ohut lanka eikä mitään intohimoa huivia kohtaan, joten täytyy kulkea aika monta neulemiittiä ennen toukokuun loppua, että saan tän
Kevään keskeneräiset -haasteen aikana valmiiksi.
Kaiken tämän pohjustuksen jälkeen kerrottakoon, että toinen UFO on valmis! Ihana
Songbird huivi. Lankana unelmakevyt ja upea Handun merino-silkki. Tämä näytti neuloessa rievulta, mutta kastelu, pingotus ja kaulaan miljoonakertaa kiedottuna - tämähän on herkkä ja kaunis - kevät!
